Muutama raamatunkohta, jotka olivat tukipilareitani armeija-aikana.
Olkaa hyvät!
Olkaa hyvät!
***
Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi,
vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää. (Ps. 27:3)
Huuda minua avuksi hädän päivänä!
Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua. (Ps.50:15)
Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni!
Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni käymään sotaa.
Hän on uskollinen suojelijani,
hän on linnani,
hän on turvani ja pelastajani,
kilpi, jonka taakse suojaudun. (Ps. 144:1-2)
Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista,
että Jumala on antanut ne molemmat.
Ei ihminen voi moittia Jumalaa. (Saarn 7:14)
Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo,
hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa. (Job. 5:18)
Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.
Minä annan teille levon.
Minun ikeeni on hyvä kantaa
ja minun kuormani on kevyt. (Matt. 11:28,30)
Toi viimeinen (Matt. 11:28,30) on mulle kans ollut aika lähellä sydäntä. Ihanan turvallista tietää, että kun vain on vahva ja taistelee elämän läpi löytää tiensä Jumalan luokse. <3
VastaaPoistaMinäkin haluaisin armeijaan. :) Lähinnä siksi, että lihaskuntoni ja kunto muutenkin paranisi. Ja saa kai siellä olla luonnossakin. Luuletko, että kannattaisi mennä?
VastaaPoistaMolemmat haluamasi asiat siellä kyllä tulisi täytäntöön: luonnossa saa olla välillä vähän liikaakin. Mutta armeijan kautta opin kyllä arvostamaan luontoa, vaikka metsäleirit olivatkin tosi rankkoja, eikä todellakaan ollut hirveän hehkeää olla viisi päivää putkee samoissa vaatteissa vesisateessa +5asteessa. Tuohon toiseen kohtaan, minulla lihaskunto kehittyi valtavasti armeijassa, juoksukunnon kohdalla kävi siten, että se oli parhaimmillaan intin puolessavälissä, mutta oli lopussa sama kuin alussa. Eli kunnon kohottaminen pelkällä armeijan liikunnalla on hyvin hetkellistä. Eli molemmat kohdat siis täyttyvät.
VastaaPoistaMUTTA! Muista, että luonnosta voi nauttia ja lihakset voivat kasvaa muuallakin kuin armeijassa. Pelkästään noiden syiden takia en suosittele armeijaan menemistä. Se on kuitenkin neljänkymmenen vuoden sitoutuminen Suomen puolustusvoimille. Armeija on hyvin raskasta varsinkin, jos siellä on vuoden. Minulle armeija oli henkisesti hyvin raskasta. Kannattaa siis miettiä, mitkä ovat omat perustelusi armeijaan menemiselle. Pelkästään noilla syillä en itse olisi lähtenyt.
Kysele ihmeessä lisää ja ehdota jotakin, mistä haluat kuulla, kerron mielelläni! Ja erittäin mielelläni kannustan naisia armeijaan, jos minusta siltä tuntuu.
Okei, kiitos. Täytyy vielä miettiä. Ajattelin myös, että armeijassa saattaisi tulla henkisesti vahvemmaksi. Ja pojista kuitenkin suurin osa käy armeijan, joten en haluaisi jäädä hyödyllistä kokemusta vaille vain siksi, että olen nainen. Ajatus rankasta koulutuksesta ja luonnon armoilla olemisesta kiehtoo. Ehkä siellä tuntisi itsensä vahvemmaksi tai ainakin tuntisi elävänsä. Olisi mukavaa, kun ei tarvitsisi ajatella, mitä laittaa päälle tai miltä näyttää. Voisi vain rauhassa unohtaa naiselliset pinnallisuudet.
VastaaPoistaTahtoisin tietää, mitkä olivat sinun syysi mennä armeijaan. Halusitko ehkä siihen liittyvän tai armeijan käymisen edellyttävän ammatin?
Osuit aivan oikeaan - armeijassa PITKÄSTÄ aikaa tunsin olevani elossa, ja nimen omaan kaiken sen keskellä, kun kroppa meinasi laittaa vastaan. Tunsin olevani vahva ja heikko samaan aikaan, mutta liian usein se heikko. Vaikken todellakaan ollut, kun miettii, että olen todella pienikokoinen nainen ja pystyi lähes kaikkeen mihin muutkin.
VastaaPoistaOlen kasvanut henkisesti todella paljon. Kokemus ei todellakaan mennyt hukkaan. Samalla, kun sai unohtaa naiselliset pinnallisuudet kasvoin naisena erittäin paljon. Kerron näistä kans joskus lisää :)
Hei,
VastaaPoistaolisi kiinnostavaa tietää, miten sovitat omassa elämässäsi yhteen aseellisen palveluksen ja Raamatun käskyn "Älä tapa" välisen ristiriidan?
Moikka!
PoistaKysymyksesi on vaikea, itse asiassa todella vaikea. Suurimman osan ajasta armeijassa välttelin koko kysymyksen pohtimista.
Mä ajattelen tällä hetkellä ehkä niin, että koska sanotaan, että älä tapa, niin silloin ei kuulu tappaa. Tosin, kyllähän me tiedetään, että maailmasta ei sodat lopu, vaikka kuinka itse haluaisi olla tappamatta. Jos sota tulisi, ja minun pitäisi tappaa joku, tekisin sen ainoastaan suojellakseni omiani. Raamatussa ei sanota "älä puolustaudu" tai "älä sodi". Raamatussakin kerrotaan sodista. Ehkä sota on sitten jotenkin poikkeustila? En osaa sanoa.
En näe Raamatussa ristiriitaa tämän asian suhteen, mutta tämä on vain itselleni sellainen asia, mistä en ole oppinut tarpeeksi. Toivon myös, ettei tämän kysymyksen äärelle tarvitse ikinä mennä konkreettisesti...