"Elämänkoulu"

Armeijaa pidetään usein "elämänkouluna". Haluan kommentoida asiaa puolesta ja vastaan.

1) Armeija opettaa hyvin paljon käytännön elämäntaitoja: pedin petaamista, siivoamista ja sen tärkeyttä, erätaitoja ynnä muita. Voisin väittää myös, että armeija on todella monelle nuorelle ihmiselle todella kouliva kokemus. Metsäleirien ja muun kurjuuden ohella armeijassa on totuteltava asumaan noin 15 ventovieraan ihmisen kanssa, oma tila on erittäin rajattu eikä edes omille ajatuksille ole aina tilaa. Tästä näkökulmasta ajatellen "elämänkoulu" on aika osuva nimitys!

2) Armeijassa oppii todella heikosti ihmissuhdetaitoja. Armeijan hierarkia ajaa myös siihen, että tuvissakin on hierarkiaa ja hierarkista käyttäytymistä. Myöskään lähes sataprosenttinen miesvalta ei voi millään tavalla opettaa kummallekaan sukupuolelle sukupuolten välistä arkista kanssakäymistä. Miehet eivät voi oppia naisista mitään uutta, sillä pääsääntöisesti armeijan puitteissa nainen ei ole nainen. Myöskään naiset eivät voi oppia miehistä, sillä heitä on siellä aivan liikaa :D Myöskään miehistä ei saa samanlaista kuvaa kuin siviilielämässä, sillä miehet eivät käyttäydy armeijassa olevaa naista kohtaan samalla tavalla kuin siviilielämässä. Tältä kantilta ajateltuna - ei niinkään hyvä nimitys..

Mitä mieltä sinä olet? Oletko tai onko kaverisi/poikkiksesi/tyttiksesi/siskosi/veljesi käynyt "elämänkoulun" vai pelkän pyssyilläleikkimiskerhon?